Olen ollut syksyllä kansalaisopiston kankaankudontakurssilla, eli siis tekemässä mattoa. Mattojen tekeminen on meillä kulkenut suvussa hyvän tovin, mutta oman sukupolveni kohdalle on taito tyssähtänyt. Päätin, että asia on korjattava ja pääsin opettelemaan kangaspuiden uskomatonta maailmaa pariksi kk. Ihan hirveän hauskaa tekemistä, tarpeeksi haastavaa, mutta silti pääsee eteenpäin koko ajan. Ehdin kurssilla tehdä kaksi mattoa, loimena pellavaa ja kuteena pellavanarua. Tässä nyt matoista toinen, tämän jälkeen kameran akku halusi syömään, joten toinen matto sitten joskus myöhemmin. Hanna ylpeänä esittää: the matto :)
Mattoa ei siis vielä ole tuossa viimeistelty, mutta kun ei koskaan tiedä, koska se ihme tapahtuu niin ajattelin, että parempi kun laitan heti. Tämän maton alla on se toinen, joka odottaa kuvaustaan vielä.
Puikot on myös heilunu ja jotain valmista jopa tullut. Parit villasukkaparit on päässeet uusiin koteihin ilman, että ole muistanut ottaa kuvia, mutta eipä niissä paljon näyttämistä olis ollu, seiskaveikan perussukkaa miesten räpylöille.
Seuraavassa postauksessa lupaan laittaa kuvia uudesta isommasta työstä, february ladystä, joka valmistui viime viikolla, mutta odottaa vielä pientä viime silausta. Ihana saada jotain valmiiksi pitkän neulomattoman kesän jälkeen! Kiitos myös kommenteista edelliseen, ehkä tosiaan puran tuon vaaleanpunaisen tekeleen... mutta mitä niistä langoista sitten tekis :) Siinäpä vasta pulma!
